Herkullista joulua! Piparkakkutalo!

Härlig jul! Ihanaa joulua!

Vietämme joulua siskoni Emman ja hänen perheensä, Matun ja hymypoika-Vilhon kotona meidän lapsuudenkodissa Kitinojalla. Joululomille tulin tänne ihanalle Pohjanmaalle jo lauantaina. Maanantaina, talvipäivän seisauksena, Emma haki minut Kitinojalle ja sitten leivoskelimme ja leikimme Vilhon kanssa päivän. Leivoimme mm. taatelikakkuja, tyrnimoussekakun, soijapasteijoita ja piparkakkuja.

Vilho Vallaton oli iloissaan, kun pääsi maistamaan suklaakakkutaikinaa!

Tänään leivoin Vilholle piparkakkutalon. Piparkakkutaikina on heti valmis leivottavaksi! Tämän reseptin olen saanut äidiltän, ja hän on puolestaan sen saanut muistaakseni työkaveriltaan.

Heti leivottavat piparkakut:

300 grammaa voita

250 grammaa sokeria

2 onnellisen kanan munaa

125 grammaa siirappia

625 grammaa vehnäjauhoja

1,5 tl soodaa 

1 rkl piparkakkumaustetta.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, sekä lisää siirappi vatkaten sekaan. Lisää jauhot ja mausteet. 

Paista 200 °C n. 8-10-12 minuuttia ... riippuen täysin uunista. Nämä piparkakut ovat tosi nopeita tehdä ja todella hyviä! Namiii!!

Rekvisiittaa piparkakkutalon pihalle

Tässä todella vaativa ja haastava piparkakkutalo! A' la rakennusinsinööri U. Koski!

Hei muuten, oletteko huomanneet, että minusta on Alkon Etiketti-lehdessä juttu? Jaan sielä reseptejä!  Sillä olenhan entinen vankka Alkon työntekijä ja myyntitykki! Vielä ehditte joulun pyhiksi leipoa ihanan suklaisen viikunakakun tai basilikapiirakan. Lehteä jaetaan ilmaisena Alkossa, mutta on luettavissa myös verkossa. Juttu minusta ja leipomistaustastani löytyy tästä: Alkon Etiketti-lehti, Ullan tarina

ja reseptini löytyvät tästä: Alkon Etiketti-lehti, Ullan reseptit

Aivan ihanaa joulua teille kaikille <3 !

Härlig jul! Älska varandra! 

XXX

Vilho ja Ulla-tätsy

P.S. Sain työkaveriltani kerrassaan sydämellisen joululahjan. Katsokaahan!

Tämä koriste on sellainen, mitä jouluisin yleensä on! Esim. pallo, jonka sisällä on vettä, hileitä ja joulupukki. Ja kun sitä ravistaa, niin sitten sataa hileitä. Mutta työkaverini Anna oli kirjoittanut purkkiin blogini nimen: Ullas Kärleksmums ja sitten sisällä oli kakkuvuoka, vispilä ja prinsessakakku. Ihana!

Joulun herkullisimmat suklaabiscotit

Jouluun leipominen on ihanaa!

Tänään oli vuorossa suklaabiscotit. Toisin sanoen eteläpohojalaasittain: kardemummakorput, jonka toisen pään olen kastanut sulassa suklaassa. Mutta jotenkin suklaabiscotit kuulostaa hienommalta, ainakin täällä suurkaupungissa. 

Näitä herkullisia suupaloja voi leipoa muulloinkin, kuin jouluna. Idean näihin suussasulaviin pikkuleipiin sain itseasiassa jo touko-kesäkuun vaihteessa 2012, kun asuin vielä Vaasassa. Olin Turussa ystävieni luona ja menimme fiikkaamaan Café Artiin. Sielä oli niin paljon herkkuja, että valinnan vaikeus yllätti.. Päädyin ottamaan ystäväni kanssa puoliksi jättikokoisen biscotin, jonka toinen pää oli kastettu suklaassa. Maku oli ihana ja koostumus täydellinen! Join kahvia ja alkukesän aurinko heijastui Aurajoesta kahvilan ikkunaan. Tuon Turun-päivän jälkeen muutin Tanskaan kesäksi ja sitten TA-DAA, Suomeen palattuani olin saanut Åbo Akademilta kirjeen, että pääsin suorittamaan maisteriopintoni loppuun Turussa! Niinpä Turkuun muutettuani Café Artista tuli lempifiikkauspaikkani. Oi noita Turku-aikoja. Ja nyt, kun tätä kirjoitan, soi musiikkivehkeistäni The sound of silence. Melkeinpä tässä liikuttuu.

Nyt haluan jakaa teille tämän kehittelemäni suklaabiscotin reseptin. Että saisitte kokea ihanat kardemummanmaut yhdistettynä tummaan suklaaseen. Reseptistä tulee n. 30 kappaletta.

125 grammaa mantelijauhetta

50 grammaa voita

2 onnellisen kanan munaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl hienoksi jauhettua kardemummaa

1,5 tl leivinjauhetta

vajaa 1 tl suolaa

Mittaa kaikki aineet kulhoon ja sekoita.

Tässä ainekset. Sittn vain pruumpruum sähkövatkaimella sekaisin. Vältä liikaa veivaamista. Ainiin, suola on tosi tärkeä ainesosa. Se tuo paljon hyvää makua.

Pyörittele uunipellille taikinasta 3 tankoa: 

Sitten paistoin uunin keskitasolla 200 C° noin 15 minuuttia. 

Uunista tullessa leikkasin ne vinoiksi viipaleiksi. Sitten, kun viimeisen pellin olin paistanut, laitoin kaikki viipaloidut palat samalle pellille (ei haittaa vaikka menee vähän eripäin) ja otin uunin pois päältä. Paistoin jälkilämmöllä noin tunnin viellä. Tämä siksi, että biscoteista tulisi oikein rapeat ja maistuvat. 

Sitten, kun nämä olivat jäähtyneet, otin aarrekätköstäni lempisuklaata: Fazerin tummaa taloussuklaata.

Pilkoin puolet tästä, eli 100 grammaa kattilaan ja sulatin. Koska minulla tiettävästi on siis kaasuliesi, sulatin siinä liedellä vain, mutta normihelloilla sitten vesihauteessa.

Ylemmässä kuvassa suklaan sulattamista vesihauteessa. Alemmassa kuvassa onkin biscotin kastaminen suklaaseen. Eli, ota biscotti käteen ja kasta sen toinen pää/etupuoli pääasiassa suklaaseen ja aseta voipaperilla/leivinpaperilla vuoratun tarjoiluastian päälle kuivumaan.

Tässä vastadopatut suklaabiscotit.

Nää on oikeesti tosi hyviä!

Esimerkiksi, leivoin näitä useampaan otteeseen viime keväänä. Sitten, eräänä viikonloppuna ystäväni Ida oli tulossa Turkuun ja tarvitsi yöpaikkaa. Itse olin juuri silloin Pohjanmaalla ja jätin hänelle postilaatikkoon avaimen. Alkuviikolla palatessani huomasin hänen syöneen kaikki biscottini ja hän sanoi, että ne olivat liian hyviä. Ja sama kävi toistamiseen -minulla oli kesäkuussa kolme viikkoa eräs pariskunta asunnossani, kun olin itse lomalla muualla ja he olivat syöneet purkistani kaikki suklaabiscotit! Ahh, eihän siitä voi vihainen olla - ihanaa kun leipomukseni maistuvat<3!

Nyt alan leipomaan soijapasteijoita. Niistä onkin resepti jo täälä blogissani.

Näkymä olohuoneen ikkunasta.

Leipomisintoa ja rakkautta

kaikille!

XXX

Ullan jouluisia fudge-unelmia

Iloista Lucian-päivää!

Minä olen ehdottomasti jouluihminen, lapsena ensimmäisen adventin tienoilla laitettiin lasikuistin ikkunoille joulukyntteliköt ja äidin kanssa leivottiin pitkin joulukuuta! Oi, se oli niin ihanaa aikaa. Viimeistään itsenäisyyspäivänä tehtiin piparkakkutaikina. Kaikki ne joulun mausteet, neilikka, inkivääri, kaneli.. ahh! Olenkin vuosikausia antanut leipomuksiani joululahjaksi tädeille ja kummeille, tutuille ja puolitutuille ja työkavereille ja vuokraisännälle ja talonmiehelle. Koska mitä ostaisin jollekin, jolla on jo kaikkea? Niinkuin esimerkiksi tätini Ansa.. Hänellä siis on jo kaikkea. Niinpä olen yleensä leiponut hänelle taatelikakun tai sacher-kakun jouluksi.

Tämän vuoden joulunodottelu on mennyt vauhdilla, johtuen etenkin töistä. Meidän kielikylpykoulussa vipinää ja vilskettä riittää ennen joulua ja päivät ovat opetuksen jälkeen vielä täynnä töitä. Silti olen mielessäni jo muutama viikko takaperin suunnitellut, että  tänä vuonna leivon kakkujen sijasta joulunamuja lahjaksi. Ja pakkaan ne hienosti! Tapasin Wihannon Vivin täällä Helsingissä viime viikolla ja sain häneltä aivan ihanan idean namujen paketoimiseen! Lisäksi hän oli niin kiltti, että antoi ihanaa lahjanaruakin.

Haluan jakaa teille nämä ihanat jouluiset namureseptini, että ehditte kotona valmistaa niitä vielä ennen joulua!

Fudget:

250 ml kuohukermaa

680 gr Siro hienoa sokeria
100 gr voita

100 ml kondensoitua maitoa

2 vaniljatankoa

2 rkl maissisiirappia

100 gr valkosuklaata.

Mittaa kaikki ainekset, paitsi valkosuklaa, kattilaan. Keitä niitä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia, niin, että sokeri sulaa. Vaikka minulla on ISO satsi edullista dansukkerin normi sokeria (Seinäjoen Minimanissa oli taannoin halvalla!), niin silti parempaa on Dansukkerin Siro erikoishieno sokeri. Jos fudget keittää normaalista sokerista, tulee rakenteesta helposti rakeinen. Niin, ja kondensoitua maitoa löytyy kaupoista yleensä säilykepurkkihyllyiltä, tai samasta hyllystä, missä usein on kookosmaitoakin. Minun ostamani oli K-marketista ja se oli säilyketölkissä, kooltaan 500 ml. Maissisiirappia taas myydään mm. itämaisissa mausteliikkeissä, mutta kai myös hyvin varustetuista tavarataloista (Stokka, Prisma, Cittari?), minä sain Lorilta tuota siirappia.

 Sitten, kun seos näyttää suunnilleen tuolta, kun tuossa alemmassa kuvassa, väännä volat kaakkoon, eli aika isolle teholle ja keitä (saa ihan kuplia ja kiehua), kunnes seos on muuttunut kultaisen ruskeaksi ja mittari näyttää 120 C°. Tähän meni n. 10 minuuttia.

Tältä näyttää valmis seos. Minulla on kaasuliesi, joten oli jännittävää säätää tehoja, mutta hyvin onnistuin. 

Nosta sitten keitos liedeltä ja kaada se eri kulhoon. Ota vaniljatangot pois. Ota sähkövatkain ja vispaa pienellä teholla 2 minuuttia. Sen jälkeen lisää paloiteltu valkosuklaa ja jatka vispaamista, kunnes seos on todella paksua ja käsi meinaa väsyä. Se on hyvä merkki, että seos alkaa olla valmista. 

Ylemmässä kuvassa seos on juuri kaadettu kattilasta. Alemmassa kuvassa sama seos n. 12 minuutin vatkaamisen jälkeen ja valkosuklaat seassa.

Seos on niin jähmeää, että se jää kulhoon paikoilleen. Mutta varo, se on ihan superkuumaa edelleen:

Levitä sitten tämä paksu ja kuuma seos johonkin vuokaan. Itse käytin OBH Nordican uunivuokaa. Anna jähmettyä useampi tunti (itse jätin yöksi jääkaappiin ja kelmu päälle). 

Jähmettyneestä seoksesta on tullut fudgea! Nami! Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi!

Herkullisia!

Tässä fudget askartelemissani lahjarasioissa. :)  Idean  sain Viviltä ja niistä voit lukea myös hänen blogistaan http://hellerannassa.blogspot.fi.

 Vasemmanpuolesisen lähetän ystävilleni Hennalle ja Komissaariolle Turkuun ensi viikolla. Oikean puolimmainen menee toiselle ystävälleni täälä Helsingissä, Reettalle ja Juhalle.

Lahjanarua jäi vielä sen verran yli, että kiedon sen päähäni ja lähden tästä suitsait kohti Vantaata erään ystäväni luo. Ihanaa kolmatta adventtia! Ja hei, mun äidillä ja iskällä on tänään kihlapäivä! Onko heillä nyt sitten 34 vuotta, oi onnea<3.

Hellurei XXX

Pikkujoulujen soijapasteijat

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja tänä viikonloppuna vietin ensimmäisiä pikkujouluja! Meidän iki-ihana Koko Suomi leipoo- porukka kokoontui Lorin kotiin Pitäjämäelle pikkujoulujen merkeissä. Sovittiin, että jokainen tuo jotain herkkua tullessaan. 

Tässä on suolaiset herkkumme. Tarjolla oli punajuuri-mozzarellapiirakkaa, ruokaisia salaatteja, kanaa, suolaisia cake popseja, kylmäsavulohirullia, katkarapu-lohi-hyydykekakkua, viikunakiekkoja ja soijapasteijoita.

Sitten oli sahramleipää ja yrttivoita.

Ahh. Kakkutaivas! Etualalla mm. luumukakku, joka löytyy Koko Suomi leipoo-kirjasta!:) Ja suklaamoussekakku, glögimacaronit, cookies ja appelsiini-sahramboston.

No, minä päätin tehdä soijapasteijoita. Jauhelihapasteijat on aina kuulunut meidän perheen jouluperinteeseen ihan lapsuudesta saakka. Itse käytän soijaa aika paljon ruoan valmistuksessa, joten tein siitä täytteen. 

Suussasulavat soijapasteijat:

15 kpl

500 grammaa myllyn parasta torttutaikinaa

Täyte:

3 dl riisipuuroa (ohje alla)

2 kovaksi keitettyä onnellisen kanan munaa

1 lihaliemikuutio

1 iso sipuli tai 2 pienehköä

suolaa

4 dl vettä

2 dl soijarouhetta

Ensiksi keitin riisipuuron. Mittasin kattilaan 1 dl vettä ja kaadoin siihen 0,75 dl puuroriisiä. N minuutin keittämisen jälkeen lisäsin 5 dl punaista maitoa. Keitin pienellä lämmöllä ja lopuksi lisäsin 1 tl suolaa. Annoin jäähtyä. Koska tämä puuro sai olla melko löysää, jähtyneeseen lisäsin vielä lorauksen maitoa niin, että ei ollut tykkyä.

Keitin onnellisen kanan munat kattilassa. Samalla kiehautin 4 dl vettä, jossa oli 1 lihaliemikuutio. Kun lihaliemikuutio oli sulanut, lisäsin 2 dl soijarouhetta ja keitin muutaman minuutin, tai niin, että rouhe pehmeni. Annoin jäähtyä.

Täytteet tuloillaan. Valmis riisipuuro, onnellisen kanan munimat munaset kiehuvat ja soijarouhe kypsyy.

Kun kaikki olivat jäähtyneet, kaadoin soijarouheseoksen riisipuuroon ja pilkotut sipulit sinne joukkoon (niitä ei tarvitse kuullottaa. Lisäksi itse tykkään, kun sipulit ovat vähän isompia paloja, nam!) Muussasin haarukalla keitetyt onnellisen kanan munat, ja sekoitin ne muuhun täytteeseen. Sitten lisäilin vain suolaa maun mukaan. 

Kaulin torttutaikinalevyjä niin, että pituussuunnassa niistä tuli kaksinkertaisesti niin pitkä. Sitten leikkasin sen kaistaleen kolmeen yhtäsuureen osaan. Laitoin täytettä 1 kukkuran ruokalusikallisen jokaiseen palaan ja taitoin siitä taskun. Sitten haarukalla painoin reunat kiinni ja voitelin.

Paistoin 225 asteessa noin vartin, tai kunnes väri oli kullertava.

Osa pasteijoista nauroi.

Nauravat pasteijat tarjosin ystävälleni Heinosen Lauralle. Tässä pikkujouluihin menevät kauniit pasteijat. Nam! Ajattelin leipoa näitä jouluksi ja tarjota Annan miehelle Janille. Hänellä on soijarouhetta kohtaan suuret ennakkoluulot. Mutta eilisissä juhlissa moni luuli näiden olevan jauhelihaan valmistettuja pasteijoita! Katsotaan, huomaako Jan eron!

Tässä meidän ihana pikkujoulupoppoo eiliseltä. Tiia, Janne ja Lotta puuttuvat!

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia kaikille! Ihanaa joulunodotusta XXX

Isänpäivän käpykakku

Rauhallista sunnuntaiehtoota!

Kylläpäs viikonloppu meni nopsaan. Olen jo paluumatkalla Helsinkiin, mutta takana on hieno viikonloppu! Juhlimme siis äidin pyöreitä vuosia, sekä tietenkin isää. Sisarenpoikani Vilho tähditti viikonloppuani, sillä Emma ja Matu viettivät laatuaikaa kanssani. Tai kanssamme. :) 

Meidän perheen isänpäiväperinteeksi on muodostunut, että aamiaispöydässä herkuttelemme isän lempparikakulla, nimittäin käpykakulla. Olen jo pitkään miettinyt miten kiva sitä olisi leipoa itse, joten nyt päätin yllättää isän leipomalla itse hänen suosikkikakkunsa. Vaatimukset ovat kovat, sillä juuri tämän kakun suhteen isä on todella valikoiva. Kääk!

KÄPYKAKKU:

Pohja:

5 onnellisen kanan munaa

2 ½ dl sokeria

2 ¼ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Täyte 1: Vadelmahillo

Täyte 2: Vaniljakreemi

2 dl kuohukermaa

1 onnellisen kanan muna

1 rkl maizenaa suurustettuna tilkkaan tuohon kermaan

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

flora vispiä

Täyte 3: Kermavaahto

2,5 dl flora vispiä

Kostutukseen maitoa

Kuorrutus: 1 pötkö Sallisen marsipaania ja ruskeaa elintarvikeväriä. Meillä ei ollut ruskeaa elintarvikeväriä, joten äiti keksi, että värjätään marsipaani kaakaojauheella! Ja se toimi!:) Mutta siinä oli aika kova homma, suosittelen, että elintarvikevärillä. Ainakaan Seinäjoen Minimanissa ei myyty ruskeaa valmista marsipaania, eikä ruskeaa elintarvikeväriä tuskin sellaista on olemassakaan…? Pastavärejähän kuitenkin on, mm. confetissa, sieltä saa ainakin ruskeaa.

Koristeluun: tomusokeria sirotellen. Tämän unohdin, eikä näy kuvissa. Mutta seuraavalla  kerralla!

Tarkkaa puuhaa!

VALMISTUS: 

Pohjaa valmistaessa vatkasin onnellisen kanan munat ja sokerin vaahdoksi. Lisäsin jauhoseoksen, jossa leivinjauhe ja vaniljasokeri lopuksi varovasti. Kaadoin taikinan uunipellille ja paistoin n. 13 minuuttia 225 C°. Vaihtoehtoisesti voi kakusta tehdä tietenkin gluteenittoman, jolloin vehnäjauhojen tilasta laittaa perunajauhoja.  Tällöin kannattaa leivinpaperi voidella öljyllä, että pohja irtoaa paremmin.

Kumaisin uunista tulleen pohjan ja annoin jähtyä. Isä tuli keittiöön hiippailemaan mitä oikein teen! Vastasin jotain hyvin ympäripyöreää ja sitten hän lähti tv-huoneeseen vissiin urheilua katsomaan.

No, aloin valmistamaan vaniljakreemiä. Keitin kerman, munan ja maizenan pienellä lämmöllä, kunnes oli paksua ja kuohkeaa (n. 8- min).  Annoin jäähtyä ja maustoin sitten sokereilla. Kun tämä oli täysin jäähtynyt, vatkasin flora vispin vaahdoksi ja lisäsin 1/3 kermavaahdosta varovasti kattilassa keitettyyn seokseen.  Näin oli vaniljakreemi valmis!

Leikkasin uunipellillä paistuneesta kakkupohjasta 4 suorakaiteen muotoista palaa niin, että ne ovat toinen toistaan pienempiä. Sitten aloin kasaamaan ja täyttämään kakkua. Aloitin suurimmasta suorakaiteesta, jonka kostutin maidolla. Päälle levitin vadelmahilloa. Laitin päälle astetta pienemmän leikkaamani kakkupohjan, jonka jälleen kostutin maidolla. Tämän päälle levitin vaniljakreemin. Sitten taas seuraava hieman pienempi kakkupohja ja kostutus maidolla. Tähän päälle levitin puolestaan vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Sitten viimeinen ja kaikista pienin kakkupohjan palanen jonka taas kostutin maidolla. Sitten leikkasin kakun kävyn muotoon ja päälle levitin aimo annoksen kermavaahtoa. Vuorasin koko kakun kermavaahdolla, kauttaaltaan, mutta niin, että kakun päällä oli eniten ja paksu kerros kermavaahtoa. Laitoin jääkaappiin vetäytymään.

Kermavaahdolla vuorattu kakku kuorrutusta odottaen

Värjäsin tosiaan valkoisen marsipaanin kaakaojauheella (huh huh kun työlästä) ja kaulin sen ohueksi levyksi. Yleiskoneella sen saa myös värjättyä (taikinakoukulla), mutta en jaksanut alkaa kaivaa sitä esiin. Kumaisin kaulitun marsipaanin kakun päälle ja leikkasin muotoon. Äidillä oli niksi, miten saa kävyn suomut leikattua, nimittäin pitämällä saksia mahdollisimman vaakatasossa ja sitten KLIPS ja suomu leikattu! Leikkasin niitä aika monta pitkin kakkua, melko suorassa linjassa edestä taakse. Tässä vaiheessa isä hiippaili uudelleen keittiöön ja näki kakun pöydällä. No, yllätys ehkä meni siinä, mutta sitten hänellä ainakin oli jotain, joka huomisaamulla häntä odottaa:). Laitin kakun kupuun yöksi ja pienen kipon, jossa suolaa, viereen kuvun sisälle. Se estää marsipaanin hikoilun!

Nyt on marsipaani levitetty päälle

Ja käpyjen suomut leikattu

Aamulla sitten joimme isänpäiväkahvit ja voi kun isä oli yllättynyt käpykakusta. "Milloin tuon ehditte kaupasta hakea". Hän onkin aina ollut niiin vitsikäs ^^. Kakku oli todella onnistunut, isäkin sanoi tykkäävänsä oikein kovin. :)  Helposti leipomoiden valmiit kakut ovat teollisesti tuotettuna makeampia ja siksi maustoin tarkoituksella täytteet vähällä sokerimäärällä, koska marsipaani ja vadelmahillo jo itsessään ovat niin makeita. 

Valmis käpykakku aamiaispöydässä

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Kohtahan saa jo laittaa jouluvaloja. No, minä en kuitenkaan ihan vielä, ajattelin odottaa ensimmäiseen adventtiin. Isänpäivän kunniaksi jaan meidän perheen foton tässä. 

Tämä on Emman ja Matun häistä muutama vuosi sitten. Isä ja minä vasemmalla. Ja muut sitten meidän vieressä. Kiitos isä, että olet olemassa! :)

Adios! XXX

Punajuuribriossit

Hei!

Viime perjantaina tein tyttöjen kanssa ihanaa, täyteläistä juustofondueta, jota jäi hieman yli. Fonduessa käytimme melko vahvoja juustoja - appenzelleriä, musta leimaa ja cheddaria ja mietin kovasti mihin juustonlopun käyttäisin. Ruotsissa, Uppsalassa asuessani nelisen vuotta sitten, sain meidän Nationilta kirjan, jossa muistutetaan jokaisen meidän (MYÖS SINUN JOKA LUET TÄTÄ) hiilijalanjäljestä ja siitä, miten paljon ruokaa heitetään roskikseen.

Kirjan pointti on se, että jos esimerkiksi teet perunoita ja uunilohta päivänä n:o 1 ja ruokaa jää  yli, voit päivänä n:o 2 hyötykäyttää jäljellejääneen ruoan valmistamalla ylijääneistä perunoista ja lohesta lohikiusausta. Jos lohikiusausta jää yli, voit tehdä siitä päivänä n:o 3 esimerkiksi pyttipannua lisäämällä esimerkiksi kananmunan pannuun jne. Hieno idea! Tämän kirjan innoittamana tein juustofonduesta päivänä n:o 2 juustopastaa. Kaikki juustohan ei tietenkään mennyt siihen, vaan päivänä n:o 3 päätin leipoa briosseja ja valmistaa täytteen jäljellejääneistä juustoista. Kirjan ideologiaa noudattaen lähtökohtahan on, että kuiva-ainekaapistani löytyisi kaikki loput tarvittavat raaka-aineet. Briossien täytteeseen tulisi juustojen lisäksi myös punajuurta, joita jääkaapissa olikin sopivasti jo valmiiksi. Kuivahiivaakin löytyi laatikosta, sekä onnellisen kanan munia hyllystäni. Mummalta olin saanut parisen viikkoa sitten hunajaa, joten TA DAA - kaikki valmistusaineet olivat kasassa!

PUNAJUURIBRIOSSIT

5 dl vehnäjauhoja

1 pss (11 gr) Pirkka kuivahiivaa

1 dl maitoa 

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 onnellisen kanan munaa

100 gr voita pieninä kuutioina

Mittasin yleiskoneen kulhoon vehnäjauhot ja kuivahiivan ja sekoitin ne keskenään. Lämmitin liedellä maidon hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja liedeltä nostettuani lisäsin sinne suolan, hunajan ja onnellisen kanan munat. Sekoitin niin, että kanamuna sekoittui hyvin joukkoon. Kaadoin tämän seoksen yleiskoneeseen jauhojen päälle ja lopuksi lisäsin voit. Sitten yleiskone oli melkein täydellä teholla n. 10 minuuttia. Lisäsin hieman jauhoja (3 rkl), että taikina tuntui kimmoisalta ja joustavalta. Nostin taikinan jääkaappiin (kyllä, kylmään) pariksi tunniksi kohoamaan ja peitin taikinan kelmulla. 

Täyte:

6 kotimaista (rainbow) punajuurta kuorittuna ja raastettuna

0,5 dl oliiviöljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria myllystä

Minun punajuuret olivat tosi pieniä, siksi niitä 6 kpl. Jos on isoja, on 4 varmasti tarvittava määrä. Työlästä, mutta kuorin ja raastoin pikkupikkupunajuuret. Ihana tuoksu tuli niistä. Raastoin ihan sillä suuremmalla terällä raastimesta jonka jälkeen paistoin pannulla oliiviöljyssä ne kypsäksi, n. 10 minuuttia. Lisäsin loppuvaiheessa hunajan, suolan ja pikkasen ripauksen mustaapippuria. Nostin liedeltä ja annoin jähtyä. 

Silppusin blenderillä juustofonduen juustot pieneksi muruseksi. Otin taikinan jääkaapista, joka oli kohonnut ainakin kolminkertaiseksi, ehtihän se sielä ollakkin kaks tuntia. Kaulin taikinasta n. centin paksuisen suorakaiteen ja päälle levitin pannulta jähtyneen punajuuriseoksen ja päälle blenderistä hienonnettu juustoinen raaste.

Jollei tietäisi, vois luulla tätä kuningatarmarjapiiraaksi :D. Kun kuvakin on vähän sumea. No, käärin tämän rullalle, niinkuin korvapuustitaikinankin ja sitten veitsellä leikkasin 4 sentin paksuisiksi paloiksi. Jos haluaa pieniä briosseja, leikkaa 1-2 sentin paksuisia, mutta jos haluat oikein isoja, leikkaa sitten 4-5 senttiä. En nyt alannut mittaamaan, mutta mun briossit oli suunnilleen 3-4 senttiä, eli sellasia kivoja välipalan suuruisia. :) 

Voitelin 12-koloisen teflon-pinnotteisen muffinssivuokapannun ja laitin briossit koloihin. Leivinpaperista leikkasin vielä korkeat kaistaleet, että briossit kohotessaan säilyttäisivät saman muodon. Annoin kohota puoli tuntia ja paistoin sitten 200 C° n. 12-5 minuuttia (tämä kesto riippuu varmasti uunista). Mutta, kunnes pinta on kullanruskea, on briossit varmasti valmiita.

Valmiit kauniit punajuuribriossini!

Voimakkaat juustot tasapainottivat herkkää, ja osin ehkä myös makeahkoa punajuurta. Työkaverini Anna, jolta sain idean leipoa briosseja, oli kokeillut vuohenjuustoa tänne väliin. 

Huomenna on isänpäivä. Toivottavasti kaikilla on joku, jota juhlia. Minä juhlin huomenna mun iskää Etelä-Pohjanmaalla ja leivon illalla kakun. Siitä en kerro vielä enempää. Juhlimme myös äitiäni, sillä hän täytti pyöreitä vuosia Svenskadagenina! Huraa! Maukasta ja lämmintä viikonloppua teille kaikille! XXX

Juustofondueta marraskuun alkuun!

Eilen oli pyhäinpäivä ja ilmeisesti perjantaina sitten Halloween. Itse en oikein ole sisäistänyt näitä jenkkien hapituksia, joten en tiedä juhlitaanko Halloweenia sitten perjantaina vaiko lauantaina.

Joka tapauksessa minulle tuli vieraita viiikonlopuksi tänne Vilhonvuorenkujalle. Ystäväni Turusta, Kukka ja Hanna. Heihin siis tutustuin, kun aloitin työt Turun Länkkärin alkossa #2012 syksyllä.  Me kaikki pidämme hyvästä ruoasta ja viineistä ja ensin Kukka ehdotti, että tekisimme sushia. Päädyimme kuitenkin juustofondueen, koska sushia olemme jo kerran aikaisemmin yhdessä kokkailleet.

Kukan onnibussi oli täälä perjantaina kl. 19:00 ja Hanna oli tullut ilmeisesti jo edellisiltana Vantaalle Tonin luo. Kävin Stokalla hakemassa juustot ja siinä vieressä Alkossa hakemassa juustoviinit ja aperitiivit niin, että Hannan kanssa sitten mentiiin Kukkaa vastalle Kiasman pysäkille ja otimme yhdessä metron Sörkkaan. 

Aluksi skåålasimme Prosecolla ja sitten aloimme yhdessä valmistamaan fondueta.

Ullan juustofondue:

(4:lle)

1 valkosipulinkynsi

400 gr emmental mustaleimaa

100 gr cheddaria

100 gr appenzelleria

4 dl Steinschaden grüner veltliner-valkoviiniä

2,5 rkl maissitärkkelysjauhoa

2 rkl Absolut Vodkaa

Ensin kaivoin Hackmanin valurauta-fonduepadan esiin ja leikkasin valkosipulinkynnen kahtia. Sivelin valkosipulinkynsillä fonduepadan pohjat ja reunat ja nostin kaasuliedelle. Mittasin kattilaan 4 dl Steinschadenia. Viini on itävaltalaista Steinschaden Grüner Veltlineriä ja sopi todella hyvin fondueen. Aiemmin olen käyttänyt 6 €:n Villa Annaa, joka myös on ihan OK, mutta tuo Steinschadenin hapokkuus toimii jotenkin todella hyvin, suosittelen! Sitäpaitsi, kun koko pulloa ei mene fonduen valmistukseen, niin se sopii erinomaisesti itse fonduellekin, ainakin Hanna näin sanoi. No, kiehautin valkoviinin ja tällä välin Hanna raastoi juustot. Ne lisättiin kiehuvaan viiniin vähitellen samalla sekoittaen ja seoksen pysyvänä kuumana. Kun kaikki juusto oli laitettu viiniin, lisäsin maissijauhon, jonka olin sekoittanut pieneen tilkkaan vettä. Kun seos oli tasaista, eli ei ollut mitään juustokokkareita, lorautin Absolut Vodkaa joukkoon. Tärkeää on, että fondueta sekoitti koko ajan pohjia myöten.

Seoksen täytyy olla tasaista ja pysyä kuumana koko ajan. Tässä valmis juustofondue.

Idea juustofonduessahan on, että sinne dipataan erilaisia syötäviä. Kukka pilkkoi nämä ja laitti esille. Meillä oli tuoreita herkkusieniä, leipäpaloja, parsakaalia ja kirsikkatomaatteja.

Hanna viimeistelee illallista. 

Tässä valmis pöytä ja nälkäiset daamit!

Juustofonduehan on mitä suurimmissa määrin sosiaalista ruokaa, joka on just kiva valmistaa ja nauttia ystävien kanssa. Ruoan valmistuminen ottaa aikansa, ja sitä on mukavaa tehdä yhdessä. Ruokailu voi hyvinkin kestää tunteja, kuten meidän tapauksessa,  ja mikäs sen mukavampaa kun on hyvää juomaa ja vielä parempaa seuraa.

Koska minä pidän punaviinistä, valitsin sen fonduelle. Emman miehen nimi on Matu ja oon aina nauranut, kun olin Alkossa töissä, eräälle itävaltalaiselle Matua-viinille. Nyt sitten päätin ostaa sitä, sillä se oli Pinot Noir ja ajattelin että jäähdytän sen poikkeuksellisesti ja olisi sillai freessi vahvalle juustolle. Ja se oli, suosittelen! Tästä löytyy viini: Matua.

This was good (y) !!

Tein meille jälkiruokaakin, ihanaa suklaakakkua, mut siitä ei ole kuvia, voi kyynel! Kun ensi kerralla leivon sitä, jaan reseptin täällä. Nimittäin tylsää kirjoittaa resepti ilman kuvaa. 

Olipas meillä mukava ja nauruntäyteinen viikonloppu! 

Juustoövereiden jälkeen on hyvä lähteä jumppaan!

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja tunnelmallista marraskuun ensimmäistä viikkoa! 

XXX

Pistetään pistetään banaania poskeen.. Banaanikakkua!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Tänään on ollut chilli päivä. Aurinko ei ole näyttäytynyt, mutta suhteellisen leuto sää on silti ollut. Olen käynyt joogassa ja lenkillä. Ja maalasin varpaankynteni ja ihailin niitä itsekseni, kun makasin sohvalla.

Minulla on töissä kahviviikko ens viikolla ja mietin mitähän leipoisin. He varmaan odottavat jotain suurta ja ennennäkemätöntä, kun tietävät kuinka pidänkään leipomisesta. Mutta, 35 minuuttia bussissa ei kyllä kauheasti hotsita minkään kermakakun kanssa. Plus, että meillä on vain 3-päiväinen työviikko, sillä oppilailla on syysloma torstain ja perjantain. Ostin hullareilta banaania. Mielikuvitukseni pääsi ihan valloilleen, kun keksi, että leivon banaanikakun! Siis niin yksinkertainen kun olla ja voi. Mutta suunnattoman herkullista!

Ullan banaanikakku

Tätä kakkua oon leiponu AINA! Siis muistan ala-asteella kun 2.luokalla vuonna 1993 (Anna ja Emma: mulla oli se flanellipaita) leivoin tätä äidin kanssa ja äiti käski ensin mennä vaihtamaan se hyvä paita pois päältä kotipaitaan. Ja se taikina oli niiin hyvää. Ajattelin silloin, et sit ku oon iso, niin mä leivon tätä kyseistä kakkua ja syön kaiken taikinan, enkä laita kakkua uuniin lainkaan. Muut kaverit sanoi taas leipovansa aikuisena kakun ja syövänsä sen itse. Mä olin enemmän tohon taikinaan päin. :D

150 grammaa voita

3 dl sokeria

2 onnellisen kanan munaa

1 tl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl soodaa

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

3 kypsää banaania muussattuna

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, jonka jälkeen lisää onnellisen kanan munat hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen banaanimuussin kanssa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan ja paista 175 C° noin 50 minuuttia ja kumoa. Kakku on ihanan kostea. 

Herkullinen banaanikakkuni! Huomenna saa sitä työkaverit maistella.

Nyt täytyy siivota leipomissotkut. Hei, kivaa viikonalkua ihmiset! Mulle tulee kiva viikko, koska mun äiti tulee tänne torstai-iltana!<3 Ja isä lauantaina perässä.

Skarppina valmiina uuteen viikkoon XXX