Pikkujoulujen soijapasteijat

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja tänä viikonloppuna vietin ensimmäisiä pikkujouluja! Meidän iki-ihana Koko Suomi leipoo- porukka kokoontui Lorin kotiin Pitäjämäelle pikkujoulujen merkeissä. Sovittiin, että jokainen tuo jotain herkkua tullessaan. 

Tässä on suolaiset herkkumme. Tarjolla oli punajuuri-mozzarellapiirakkaa, ruokaisia salaatteja, kanaa, suolaisia cake popseja, kylmäsavulohirullia, katkarapu-lohi-hyydykekakkua, viikunakiekkoja ja soijapasteijoita.

Sitten oli sahramleipää ja yrttivoita.

Ahh. Kakkutaivas! Etualalla mm. luumukakku, joka löytyy Koko Suomi leipoo-kirjasta!:) Ja suklaamoussekakku, glögimacaronit, cookies ja appelsiini-sahramboston.

No, minä päätin tehdä soijapasteijoita. Jauhelihapasteijat on aina kuulunut meidän perheen jouluperinteeseen ihan lapsuudesta saakka. Itse käytän soijaa aika paljon ruoan valmistuksessa, joten tein siitä täytteen. 

Suussasulavat soijapasteijat:

15 kpl

500 grammaa myllyn parasta torttutaikinaa

Täyte:

3 dl riisipuuroa (ohje alla)

2 kovaksi keitettyä onnellisen kanan munaa

1 lihaliemikuutio

1 iso sipuli tai 2 pienehköä

suolaa

4 dl vettä

2 dl soijarouhetta

Ensiksi keitin riisipuuron. Mittasin kattilaan 1 dl vettä ja kaadoin siihen 0,75 dl puuroriisiä. N minuutin keittämisen jälkeen lisäsin 5 dl punaista maitoa. Keitin pienellä lämmöllä ja lopuksi lisäsin 1 tl suolaa. Annoin jäähtyä. Koska tämä puuro sai olla melko löysää, jähtyneeseen lisäsin vielä lorauksen maitoa niin, että ei ollut tykkyä.

Keitin onnellisen kanan munat kattilassa. Samalla kiehautin 4 dl vettä, jossa oli 1 lihaliemikuutio. Kun lihaliemikuutio oli sulanut, lisäsin 2 dl soijarouhetta ja keitin muutaman minuutin, tai niin, että rouhe pehmeni. Annoin jäähtyä.

Täytteet tuloillaan. Valmis riisipuuro, onnellisen kanan munimat munaset kiehuvat ja soijarouhe kypsyy.

Kun kaikki olivat jäähtyneet, kaadoin soijarouheseoksen riisipuuroon ja pilkotut sipulit sinne joukkoon (niitä ei tarvitse kuullottaa. Lisäksi itse tykkään, kun sipulit ovat vähän isompia paloja, nam!) Muussasin haarukalla keitetyt onnellisen kanan munat, ja sekoitin ne muuhun täytteeseen. Sitten lisäilin vain suolaa maun mukaan. 

Kaulin torttutaikinalevyjä niin, että pituussuunnassa niistä tuli kaksinkertaisesti niin pitkä. Sitten leikkasin sen kaistaleen kolmeen yhtäsuureen osaan. Laitoin täytettä 1 kukkuran ruokalusikallisen jokaiseen palaan ja taitoin siitä taskun. Sitten haarukalla painoin reunat kiinni ja voitelin.

Paistoin 225 asteessa noin vartin, tai kunnes väri oli kullertava.

Osa pasteijoista nauroi.

Nauravat pasteijat tarjosin ystävälleni Heinosen Lauralle. Tässä pikkujouluihin menevät kauniit pasteijat. Nam! Ajattelin leipoa näitä jouluksi ja tarjota Annan miehelle Janille. Hänellä on soijarouhetta kohtaan suuret ennakkoluulot. Mutta eilisissä juhlissa moni luuli näiden olevan jauhelihaan valmistettuja pasteijoita! Katsotaan, huomaako Jan eron!

Tässä meidän ihana pikkujoulupoppoo eiliseltä. Tiia, Janne ja Lotta puuttuvat!

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia kaikille! Ihanaa joulunodotusta XXX

Isänpäivän käpykakku

Rauhallista sunnuntaiehtoota!

Kylläpäs viikonloppu meni nopsaan. Olen jo paluumatkalla Helsinkiin, mutta takana on hieno viikonloppu! Juhlimme siis äidin pyöreitä vuosia, sekä tietenkin isää. Sisarenpoikani Vilho tähditti viikonloppuani, sillä Emma ja Matu viettivät laatuaikaa kanssani. Tai kanssamme. :) 

Meidän perheen isänpäiväperinteeksi on muodostunut, että aamiaispöydässä herkuttelemme isän lempparikakulla, nimittäin käpykakulla. Olen jo pitkään miettinyt miten kiva sitä olisi leipoa itse, joten nyt päätin yllättää isän leipomalla itse hänen suosikkikakkunsa. Vaatimukset ovat kovat, sillä juuri tämän kakun suhteen isä on todella valikoiva. Kääk!

KÄPYKAKKU:

Pohja:

5 onnellisen kanan munaa

2 ½ dl sokeria

2 ¼ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Täyte 1: Vadelmahillo

Täyte 2: Vaniljakreemi

2 dl kuohukermaa

1 onnellisen kanan muna

1 rkl maizenaa suurustettuna tilkkaan tuohon kermaan

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

flora vispiä

Täyte 3: Kermavaahto

2,5 dl flora vispiä

Kostutukseen maitoa

Kuorrutus: 1 pötkö Sallisen marsipaania ja ruskeaa elintarvikeväriä. Meillä ei ollut ruskeaa elintarvikeväriä, joten äiti keksi, että värjätään marsipaani kaakaojauheella! Ja se toimi!:) Mutta siinä oli aika kova homma, suosittelen, että elintarvikevärillä. Ainakaan Seinäjoen Minimanissa ei myyty ruskeaa valmista marsipaania, eikä ruskeaa elintarvikeväriä tuskin sellaista on olemassakaan…? Pastavärejähän kuitenkin on, mm. confetissa, sieltä saa ainakin ruskeaa.

Koristeluun: tomusokeria sirotellen. Tämän unohdin, eikä näy kuvissa. Mutta seuraavalla  kerralla!

Tarkkaa puuhaa!

VALMISTUS: 

Pohjaa valmistaessa vatkasin onnellisen kanan munat ja sokerin vaahdoksi. Lisäsin jauhoseoksen, jossa leivinjauhe ja vaniljasokeri lopuksi varovasti. Kaadoin taikinan uunipellille ja paistoin n. 13 minuuttia 225 C°. Vaihtoehtoisesti voi kakusta tehdä tietenkin gluteenittoman, jolloin vehnäjauhojen tilasta laittaa perunajauhoja.  Tällöin kannattaa leivinpaperi voidella öljyllä, että pohja irtoaa paremmin.

Kumaisin uunista tulleen pohjan ja annoin jähtyä. Isä tuli keittiöön hiippailemaan mitä oikein teen! Vastasin jotain hyvin ympäripyöreää ja sitten hän lähti tv-huoneeseen vissiin urheilua katsomaan.

No, aloin valmistamaan vaniljakreemiä. Keitin kerman, munan ja maizenan pienellä lämmöllä, kunnes oli paksua ja kuohkeaa (n. 8- min).  Annoin jäähtyä ja maustoin sitten sokereilla. Kun tämä oli täysin jäähtynyt, vatkasin flora vispin vaahdoksi ja lisäsin 1/3 kermavaahdosta varovasti kattilassa keitettyyn seokseen.  Näin oli vaniljakreemi valmis!

Leikkasin uunipellillä paistuneesta kakkupohjasta 4 suorakaiteen muotoista palaa niin, että ne ovat toinen toistaan pienempiä. Sitten aloin kasaamaan ja täyttämään kakkua. Aloitin suurimmasta suorakaiteesta, jonka kostutin maidolla. Päälle levitin vadelmahilloa. Laitin päälle astetta pienemmän leikkaamani kakkupohjan, jonka jälleen kostutin maidolla. Tämän päälle levitin vaniljakreemin. Sitten taas seuraava hieman pienempi kakkupohja ja kostutus maidolla. Tähän päälle levitin puolestaan vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Sitten viimeinen ja kaikista pienin kakkupohjan palanen jonka taas kostutin maidolla. Sitten leikkasin kakun kävyn muotoon ja päälle levitin aimo annoksen kermavaahtoa. Vuorasin koko kakun kermavaahdolla, kauttaaltaan, mutta niin, että kakun päällä oli eniten ja paksu kerros kermavaahtoa. Laitoin jääkaappiin vetäytymään.

Kermavaahdolla vuorattu kakku kuorrutusta odottaen

Värjäsin tosiaan valkoisen marsipaanin kaakaojauheella (huh huh kun työlästä) ja kaulin sen ohueksi levyksi. Yleiskoneella sen saa myös värjättyä (taikinakoukulla), mutta en jaksanut alkaa kaivaa sitä esiin. Kumaisin kaulitun marsipaanin kakun päälle ja leikkasin muotoon. Äidillä oli niksi, miten saa kävyn suomut leikattua, nimittäin pitämällä saksia mahdollisimman vaakatasossa ja sitten KLIPS ja suomu leikattu! Leikkasin niitä aika monta pitkin kakkua, melko suorassa linjassa edestä taakse. Tässä vaiheessa isä hiippaili uudelleen keittiöön ja näki kakun pöydällä. No, yllätys ehkä meni siinä, mutta sitten hänellä ainakin oli jotain, joka huomisaamulla häntä odottaa:). Laitin kakun kupuun yöksi ja pienen kipon, jossa suolaa, viereen kuvun sisälle. Se estää marsipaanin hikoilun!

Nyt on marsipaani levitetty päälle

Ja käpyjen suomut leikattu

Aamulla sitten joimme isänpäiväkahvit ja voi kun isä oli yllättynyt käpykakusta. "Milloin tuon ehditte kaupasta hakea". Hän onkin aina ollut niiin vitsikäs ^^. Kakku oli todella onnistunut, isäkin sanoi tykkäävänsä oikein kovin. :)  Helposti leipomoiden valmiit kakut ovat teollisesti tuotettuna makeampia ja siksi maustoin tarkoituksella täytteet vähällä sokerimäärällä, koska marsipaani ja vadelmahillo jo itsessään ovat niin makeita. 

Valmis käpykakku aamiaispöydässä

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Kohtahan saa jo laittaa jouluvaloja. No, minä en kuitenkaan ihan vielä, ajattelin odottaa ensimmäiseen adventtiin. Isänpäivän kunniaksi jaan meidän perheen foton tässä. 

Tämä on Emman ja Matun häistä muutama vuosi sitten. Isä ja minä vasemmalla. Ja muut sitten meidän vieressä. Kiitos isä, että olet olemassa! :)

Adios! XXX

Punajuuribriossit

Hei!

Viime perjantaina tein tyttöjen kanssa ihanaa, täyteläistä juustofondueta, jota jäi hieman yli. Fonduessa käytimme melko vahvoja juustoja - appenzelleriä, musta leimaa ja cheddaria ja mietin kovasti mihin juustonlopun käyttäisin. Ruotsissa, Uppsalassa asuessani nelisen vuotta sitten, sain meidän Nationilta kirjan, jossa muistutetaan jokaisen meidän (MYÖS SINUN JOKA LUET TÄTÄ) hiilijalanjäljestä ja siitä, miten paljon ruokaa heitetään roskikseen.

Kirjan pointti on se, että jos esimerkiksi teet perunoita ja uunilohta päivänä n:o 1 ja ruokaa jää  yli, voit päivänä n:o 2 hyötykäyttää jäljellejääneen ruoan valmistamalla ylijääneistä perunoista ja lohesta lohikiusausta. Jos lohikiusausta jää yli, voit tehdä siitä päivänä n:o 3 esimerkiksi pyttipannua lisäämällä esimerkiksi kananmunan pannuun jne. Hieno idea! Tämän kirjan innoittamana tein juustofonduesta päivänä n:o 2 juustopastaa. Kaikki juustohan ei tietenkään mennyt siihen, vaan päivänä n:o 3 päätin leipoa briosseja ja valmistaa täytteen jäljellejääneistä juustoista. Kirjan ideologiaa noudattaen lähtökohtahan on, että kuiva-ainekaapistani löytyisi kaikki loput tarvittavat raaka-aineet. Briossien täytteeseen tulisi juustojen lisäksi myös punajuurta, joita jääkaapissa olikin sopivasti jo valmiiksi. Kuivahiivaakin löytyi laatikosta, sekä onnellisen kanan munia hyllystäni. Mummalta olin saanut parisen viikkoa sitten hunajaa, joten TA DAA - kaikki valmistusaineet olivat kasassa!

PUNAJUURIBRIOSSIT

5 dl vehnäjauhoja

1 pss (11 gr) Pirkka kuivahiivaa

1 dl maitoa 

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 onnellisen kanan munaa

100 gr voita pieninä kuutioina

Mittasin yleiskoneen kulhoon vehnäjauhot ja kuivahiivan ja sekoitin ne keskenään. Lämmitin liedellä maidon hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja liedeltä nostettuani lisäsin sinne suolan, hunajan ja onnellisen kanan munat. Sekoitin niin, että kanamuna sekoittui hyvin joukkoon. Kaadoin tämän seoksen yleiskoneeseen jauhojen päälle ja lopuksi lisäsin voit. Sitten yleiskone oli melkein täydellä teholla n. 10 minuuttia. Lisäsin hieman jauhoja (3 rkl), että taikina tuntui kimmoisalta ja joustavalta. Nostin taikinan jääkaappiin (kyllä, kylmään) pariksi tunniksi kohoamaan ja peitin taikinan kelmulla. 

Täyte:

6 kotimaista (rainbow) punajuurta kuorittuna ja raastettuna

0,5 dl oliiviöljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria myllystä

Minun punajuuret olivat tosi pieniä, siksi niitä 6 kpl. Jos on isoja, on 4 varmasti tarvittava määrä. Työlästä, mutta kuorin ja raastoin pikkupikkupunajuuret. Ihana tuoksu tuli niistä. Raastoin ihan sillä suuremmalla terällä raastimesta jonka jälkeen paistoin pannulla oliiviöljyssä ne kypsäksi, n. 10 minuuttia. Lisäsin loppuvaiheessa hunajan, suolan ja pikkasen ripauksen mustaapippuria. Nostin liedeltä ja annoin jähtyä. 

Silppusin blenderillä juustofonduen juustot pieneksi muruseksi. Otin taikinan jääkaapista, joka oli kohonnut ainakin kolminkertaiseksi, ehtihän se sielä ollakkin kaks tuntia. Kaulin taikinasta n. centin paksuisen suorakaiteen ja päälle levitin pannulta jähtyneen punajuuriseoksen ja päälle blenderistä hienonnettu juustoinen raaste.

Jollei tietäisi, vois luulla tätä kuningatarmarjapiiraaksi :D. Kun kuvakin on vähän sumea. No, käärin tämän rullalle, niinkuin korvapuustitaikinankin ja sitten veitsellä leikkasin 4 sentin paksuisiksi paloiksi. Jos haluaa pieniä briosseja, leikkaa 1-2 sentin paksuisia, mutta jos haluat oikein isoja, leikkaa sitten 4-5 senttiä. En nyt alannut mittaamaan, mutta mun briossit oli suunnilleen 3-4 senttiä, eli sellasia kivoja välipalan suuruisia. :) 

Voitelin 12-koloisen teflon-pinnotteisen muffinssivuokapannun ja laitin briossit koloihin. Leivinpaperista leikkasin vielä korkeat kaistaleet, että briossit kohotessaan säilyttäisivät saman muodon. Annoin kohota puoli tuntia ja paistoin sitten 200 C° n. 12-5 minuuttia (tämä kesto riippuu varmasti uunista). Mutta, kunnes pinta on kullanruskea, on briossit varmasti valmiita.

Valmiit kauniit punajuuribriossini!

Voimakkaat juustot tasapainottivat herkkää, ja osin ehkä myös makeahkoa punajuurta. Työkaverini Anna, jolta sain idean leipoa briosseja, oli kokeillut vuohenjuustoa tänne väliin. 

Huomenna on isänpäivä. Toivottavasti kaikilla on joku, jota juhlia. Minä juhlin huomenna mun iskää Etelä-Pohjanmaalla ja leivon illalla kakun. Siitä en kerro vielä enempää. Juhlimme myös äitiäni, sillä hän täytti pyöreitä vuosia Svenskadagenina! Huraa! Maukasta ja lämmintä viikonloppua teille kaikille! XXX

Juustofondueta marraskuun alkuun!

Eilen oli pyhäinpäivä ja ilmeisesti perjantaina sitten Halloween. Itse en oikein ole sisäistänyt näitä jenkkien hapituksia, joten en tiedä juhlitaanko Halloweenia sitten perjantaina vaiko lauantaina.

Joka tapauksessa minulle tuli vieraita viiikonlopuksi tänne Vilhonvuorenkujalle. Ystäväni Turusta, Kukka ja Hanna. Heihin siis tutustuin, kun aloitin työt Turun Länkkärin alkossa #2012 syksyllä.  Me kaikki pidämme hyvästä ruoasta ja viineistä ja ensin Kukka ehdotti, että tekisimme sushia. Päädyimme kuitenkin juustofondueen, koska sushia olemme jo kerran aikaisemmin yhdessä kokkailleet.

Kukan onnibussi oli täälä perjantaina kl. 19:00 ja Hanna oli tullut ilmeisesti jo edellisiltana Vantaalle Tonin luo. Kävin Stokalla hakemassa juustot ja siinä vieressä Alkossa hakemassa juustoviinit ja aperitiivit niin, että Hannan kanssa sitten mentiiin Kukkaa vastalle Kiasman pysäkille ja otimme yhdessä metron Sörkkaan. 

Aluksi skåålasimme Prosecolla ja sitten aloimme yhdessä valmistamaan fondueta.

Ullan juustofondue:

(4:lle)

1 valkosipulinkynsi

400 gr emmental mustaleimaa

100 gr cheddaria

100 gr appenzelleria

4 dl Steinschaden grüner veltliner-valkoviiniä

2,5 rkl maissitärkkelysjauhoa

2 rkl Absolut Vodkaa

Ensin kaivoin Hackmanin valurauta-fonduepadan esiin ja leikkasin valkosipulinkynnen kahtia. Sivelin valkosipulinkynsillä fonduepadan pohjat ja reunat ja nostin kaasuliedelle. Mittasin kattilaan 4 dl Steinschadenia. Viini on itävaltalaista Steinschaden Grüner Veltlineriä ja sopi todella hyvin fondueen. Aiemmin olen käyttänyt 6 €:n Villa Annaa, joka myös on ihan OK, mutta tuo Steinschadenin hapokkuus toimii jotenkin todella hyvin, suosittelen! Sitäpaitsi, kun koko pulloa ei mene fonduen valmistukseen, niin se sopii erinomaisesti itse fonduellekin, ainakin Hanna näin sanoi. No, kiehautin valkoviinin ja tällä välin Hanna raastoi juustot. Ne lisättiin kiehuvaan viiniin vähitellen samalla sekoittaen ja seoksen pysyvänä kuumana. Kun kaikki juusto oli laitettu viiniin, lisäsin maissijauhon, jonka olin sekoittanut pieneen tilkkaan vettä. Kun seos oli tasaista, eli ei ollut mitään juustokokkareita, lorautin Absolut Vodkaa joukkoon. Tärkeää on, että fondueta sekoitti koko ajan pohjia myöten.

Seoksen täytyy olla tasaista ja pysyä kuumana koko ajan. Tässä valmis juustofondue.

Idea juustofonduessahan on, että sinne dipataan erilaisia syötäviä. Kukka pilkkoi nämä ja laitti esille. Meillä oli tuoreita herkkusieniä, leipäpaloja, parsakaalia ja kirsikkatomaatteja.

Hanna viimeistelee illallista. 

Tässä valmis pöytä ja nälkäiset daamit!

Juustofonduehan on mitä suurimmissa määrin sosiaalista ruokaa, joka on just kiva valmistaa ja nauttia ystävien kanssa. Ruoan valmistuminen ottaa aikansa, ja sitä on mukavaa tehdä yhdessä. Ruokailu voi hyvinkin kestää tunteja, kuten meidän tapauksessa,  ja mikäs sen mukavampaa kun on hyvää juomaa ja vielä parempaa seuraa.

Koska minä pidän punaviinistä, valitsin sen fonduelle. Emman miehen nimi on Matu ja oon aina nauranut, kun olin Alkossa töissä, eräälle itävaltalaiselle Matua-viinille. Nyt sitten päätin ostaa sitä, sillä se oli Pinot Noir ja ajattelin että jäähdytän sen poikkeuksellisesti ja olisi sillai freessi vahvalle juustolle. Ja se oli, suosittelen! Tästä löytyy viini: Matua.

This was good (y) !!

Tein meille jälkiruokaakin, ihanaa suklaakakkua, mut siitä ei ole kuvia, voi kyynel! Kun ensi kerralla leivon sitä, jaan reseptin täällä. Nimittäin tylsää kirjoittaa resepti ilman kuvaa. 

Olipas meillä mukava ja nauruntäyteinen viikonloppu! 

Juustoövereiden jälkeen on hyvä lähteä jumppaan!

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja tunnelmallista marraskuun ensimmäistä viikkoa! 

XXX

Pistetään pistetään banaania poskeen.. Banaanikakkua!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Tänään on ollut chilli päivä. Aurinko ei ole näyttäytynyt, mutta suhteellisen leuto sää on silti ollut. Olen käynyt joogassa ja lenkillä. Ja maalasin varpaankynteni ja ihailin niitä itsekseni, kun makasin sohvalla.

Minulla on töissä kahviviikko ens viikolla ja mietin mitähän leipoisin. He varmaan odottavat jotain suurta ja ennennäkemätöntä, kun tietävät kuinka pidänkään leipomisesta. Mutta, 35 minuuttia bussissa ei kyllä kauheasti hotsita minkään kermakakun kanssa. Plus, että meillä on vain 3-päiväinen työviikko, sillä oppilailla on syysloma torstain ja perjantain. Ostin hullareilta banaania. Mielikuvitukseni pääsi ihan valloilleen, kun keksi, että leivon banaanikakun! Siis niin yksinkertainen kun olla ja voi. Mutta suunnattoman herkullista!

Ullan banaanikakku

Tätä kakkua oon leiponu AINA! Siis muistan ala-asteella kun 2.luokalla vuonna 1993 (Anna ja Emma: mulla oli se flanellipaita) leivoin tätä äidin kanssa ja äiti käski ensin mennä vaihtamaan se hyvä paita pois päältä kotipaitaan. Ja se taikina oli niiin hyvää. Ajattelin silloin, et sit ku oon iso, niin mä leivon tätä kyseistä kakkua ja syön kaiken taikinan, enkä laita kakkua uuniin lainkaan. Muut kaverit sanoi taas leipovansa aikuisena kakun ja syövänsä sen itse. Mä olin enemmän tohon taikinaan päin. :D

150 grammaa voita

3 dl sokeria

2 onnellisen kanan munaa

1 tl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl soodaa

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

3 kypsää banaania muussattuna

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, jonka jälkeen lisää onnellisen kanan munat hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen banaanimuussin kanssa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan ja paista 175 C° noin 50 minuuttia ja kumoa. Kakku on ihanan kostea. 

Herkullinen banaanikakkuni! Huomenna saa sitä työkaverit maistella.

Nyt täytyy siivota leipomissotkut. Hei, kivaa viikonalkua ihmiset! Mulle tulee kiva viikko, koska mun äiti tulee tänne torstai-iltana!<3 Ja isä lauantaina perässä.

Skarppina valmiina uuteen viikkoon XXX

Korvapuustia korvapuustipäivänä

Eilen lauantaina minulla oli vapaapäivä, luonnollisesti, kun olen opettajana ja oli kerta lauantai. En ollut vain tottunut siihen, koska Alkossa olin mielelläni aina lauantait töissä. En tiennyt, mitä olisin tehnyt! Ystäväni Irma sitten lähti minun kanssa kirppiksille, ajateltiin etsiä minulle uusi sohva. Mutta ei löytynyt, vaikka käytiin useammassa liikkeessä. Silti oli mukavaa kierrellä uudessa kaupungissa. Tein ihan perusjuttuja sitten tuon kirppiskierroksen jälkeen, siivoilin vähän, kävin kaupassa ja pesin pyykkiä. Tätäkö kaupunkilaisihmiset tekevät lauantaisin? Jotenkin ahdisti ja päätin lähteä kaupungille. Menin metrolla, siis ihan hassua miten nopeasti ne kulkevat! nimim. hemma från landet. Vaikka Kitinoja on tunnetusti hyvin tiheään asuttu alue ostareiden ympäröimänä, on se metro silti puuttunut sieltä. Kaupungilla kävin ostamassa uuden syystakin, sillä muuton yhteydessä kaunis sininen puolipitkä (reiteen asti) syystakkini katosi! Todella mystistä. No, tämä uusi on oikein elegantti ja voisinkin ottaa siitä kuvan tänne teidänkin ihasteltavaksi.

Sokoksella tapasin kaksi tuttavaa ja yhden kaverin, joiden kanssa juttelin hieman pidempäänkin. Hävetti, sillä en ollut ehtinyt meikata, mutta onneksi hiukset sentään olivat vastapestyt ja hyvin föönatut. Tämän jälkeen ostin Rimmelin kirkkaanpunaisen huulipunan kahdeksalla eurolla ja maalasin sillä huuleni, saadakseni vähän väriä kasvoihini. Huulipuna oli itseasiassa erittäin kiva ja hyvä heräteostos! Harmi, etten enää nähnyt tuttuja tuolla reissulla, jotka olisivat nähneet räikeät huuleni, mutta Arcadian Alkon myyjä kyllä hymyili mulle oikein kivasti ;).

Alkossa pohdin myyjän kanssa punaviiniä korvapuusteille. Eilen nimittäin oli kansainvälinen kanelbulledag eli korvapuustipäivä ja minulle tuli illaksi Annis ja Morgan kylään. Olimme sopineet, että leivomme korvapuusteja ja ajattelin tarjota heille lasilliset punaviiniä pullan kylkeen. Myyjä sanoi tämän olleen ehkä haastavin tehtävänanto uransa aikana ja mietimme yhdessä hyvää ratkaisua. Sanoin lempiviinimaani olevan Italia. Hän kyllä koitti ehdottaa jälkiruokaviinejä tai portviinejä, mutta en halunnut.. Toki ne varmasti olisivat sopineet hyvin! Päädyin sitten italialaiseen pehmeään ja hedelmäiseen Passatempo Vivaldiin, joka oli kuin olikin oiva valinta! Mutta, silti maito ja kahvi tai maitokahvi on parasta tuoreelle pullalle.

Korvapuustiviini

Ullas kanelbulle

tai ihan vain

Ullan korvapuustit:

(jotenkin tuo ruotsinkielinen vain rimmaa paremmin)

Me teimme melko pienen annoksen, tästä tuli vain 2 pellillistä, eli 24 kappaletta. Koska minulla ei ole pakastinta.

1 pussi (11 grammaa) Pirkka kuivahiivaa

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

7-8 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1/2 onnellisen kanan muna

hyppysellinen sormisuolaa

1 tl kardemummaa

75 grammaa sulatettua Valion Putinin voita

Laitin yleiskoneeseen jauhot, kuivahiivan, suolan, sokerin ja kardemumman. Sekoitin niitä vähän lusikalla keskenään ja kaadoin päälle kädenlämpöisen veden. Sitten laitin puoliskan onnellisen kanan munan ja lopuksi liedellä sulatetun voin.

Taikina kohoamassa. Se kohosi n. puoli tuntia.

Väliin:

120 gr sulatettua voita

6 tl kanelia

1,5 dl sokeria

Päälle:

1 onnellisen kanan muna voiteluun

raesokeria

Sulatin liedellä voin ja annoin jähtyä. Lisäsin siihen sitten kanelin ja sokerin, eli siitä tuli sellainen seos. 

Annis kauli apupöydälläni. Koska keittiö on vähän rajallinen ja Morgan katsoi pöydän ääressä netistä jotain jalkapalloa. Kun korvapuustit oli pellillä, kohotimme niitä vielä n. 20 minuuttia ennen uuniin  menoa.

Pullat uunissa! Kun tekee tuollaisen seoksen korvapuustien väliin, eli sekaa kaikki keskenään, niin silloin makuakin tulee tasaisesti pullan joka kolkkaan. 

Korvapuustit kohosivat oikein hyvin!

Keitin korvapuusteille kahvit, mutta kyllä Passatempokin sopi oikein mukavasti. :)

Nam nam! Anniksen tapasin Ahvenanmaalla sielä asuessani. Morgan tuli seuraavana kesänä Ahvenanmaalle ja heille tuli Anniksen kanssa suhde. Nyt he ovat olleet yli 4 vuotta jo yhdessä ja Morgan on muuttanu Suomeen ja tänne Helsinkiin Anniksen perässä. Ihanaa!

Tänäaamuna heräsin siihen, kun sain Lorilta viestin. Hän kutsui minut luokseen, sillä meillä on yhteinen projekti meneillään. Tänään aloittaisimme tämän projektin. Hän opettaa minut ajamaan autoa uudelleen! Olen kohta 11 vuotta omistanut ajokortin, mutta vuosien saatossa taito on saattanut hieman rapistua, sillä ajan todella vähän autoa. Sovimme tekevämme tämän salassa, että voisin yllättää perheeni että TA-DAA - osaan ajaa autoa! Mutta laitin jo perheeni watsapp-ryhmään viestiä mitä meinaan tänään tehdä. Olen nimittäin erittäin tunnetusti vähän kehno 4-pyöräisten kanssa, eikä minulla periaattessa edes ole tarvetta ajaa autoa, koska asun julkisten kulkuneuvojen ympäröivänä ja näin vähennän omaa hiilijalanjälkeäni. Mutta, me lähdimme lounaan jälkeen sitten ajamaan autoa. Ja ajoimme kehä 1, kehä 2 ja kehä 3:lla! Auto nyki vain muutaman kerran ja sammuikin vain kolmesti. Jee! Vain kerran joku tuuttasi ja yksi jalankulkijakin vilkutti kivasti, tai ehkä vain kiitoksena, kun lähestyin suojatietä 20 km tuntinopeudella ja hän ehti rauhassa ylittää tien. Ensi kerralla kuulemma lähdemme ydinkeskustaan. Voi jehna.

Ostin Lorin Heavenly Scent-putiikista hilloja. Omena-chili, raparperi-mansikka ja marinoidut porkkanat. Marinoidut porkkanat -hilloketta olen maistanut sämpylän kanssa. Varmasti menee hyvin myös tapasten kanssa ja jonkun kiusauksen, esim.broilerkiusauksen kyljessä.

Mielestäni joka päivä voisi olla kanelipullapäivä! Tai, huomenna vaikka suklaakakkupäivä ja ylihuomenna muffinssipäivä. Tänään on itseasiassa maailman opettajien päivä. Hyvä me! Nyt alan siistimään asuntoani. Sain Lorilta sohvan, ja sisustan vielä hetken. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja leipokaa pullia! XXX

Ullan suussasulava mustikkapiirakka - This is how it was meant to be....

Syystuulahdus Helsingistä

Oh la! Tämä viikko on vierähtänyt vauhdilla. Nyt istun pöydän ääressä isojen ikkunalautojen vieressä ja katselen kaunista syksyistä värimaisemaa Katri Valan puiston yli merelle. Helsingissä, joo-o! Muutin tänne viikko sitten. Tai Niemi muutti. Kaiken! Ja mun ihan parhaat ystävät, voi ootte niin<3!!! Kai ymmärrätte, että olette korvaamattomia. Henna ja Komissaario, sitten toinen Mika eli Töpö, teistä oli iso apu! Reetta tuli Turussa auttamaan ja Leena-serkku teki yllätysvisiitin aamulla ja pesi mun keittiönkaapit ja jääkaapin! Sitten menomatkalla poikettiin Pitäjämäessä Lorin luona. Varastoitiin hänen suuren omakotitalon vintille joitain mun tavaroita, mm. kirstu.

Muuttopäivän (viiime lauantai) illalla oli sekavaa täälä asunnossa. Siis sotkuista. Ystäväni Laura (tapasimme jo Vaasan yliopistoaikoina) asuu nykyään Kalliossa, ihan mun naapurissa (!!) ja hän valmisti meille ihanaa vuohenjuusto-punajuuripaistosta hummuksella. Hieman punaviiniä siihen rinnalle niin jo oli olo kotoisaa, kaukana omista juurista toki, mutta siis seuran perusteella ihan kuin kotona olisi ollut. Vaasan opiskeluaikoina, etenkin vuonna 2010 me ystävystyttiin Lauran kanssa todella läheisiksi ja se vuosi on ainakin mun mieleen jäänyt jotenkin tosi mieleenpainuvana. Silloin tapahtui  kaikkea kivaa, mitä jälkeenpäin ollaan muisteltu hyvissä mielin ja tippakin linssissä :').

Lauantai-illan huumaa uudessa kodissa

Olihan siihen tietenkin ihan syykin, miksi tänne isoolle kirkolle muutin - nimittäin työt. Keskiviikkona, kuun ensimmäisenä päivänä aloitin virallisesti työt. Sipooseen kulkee tästä Vilhovuorenkujalta busseja kolmesti tunnissa, sivu noin puolisen tuntia. 

Ensimmäiseen työpäivään valmistautumista

Kyllä kannatti käydä kouluja! Ja mikä onni minulla olikaan, kun sain mahdollisuuden aloittaa työurani juuri tuola Leppätien kielikylpykoulussa. Työ on ennenkaikkea vastuullista ja kasvattamista itse opettamisen ohessa, mutta myös antoisaa ja luovaa! Ensimmäisen työpäivän jälkeen tuumasin rehtorille, että tulen vielä huomennakin töihin!

Mutta. Sitten itseasiaan, eli leipomiseen. Kokeilin eilen uunia ensimmäisen kerran, kun Mika eli Töpö tuli poraamaan mulle tauluja, ym. seinäjuttuja kiinni näihin kiviseiniin. Ja hän laittoi ikkunaverhotkin, koska tämä on VANHA jugend-talo ja huonekorkeus ja tietenkin sitten verhotankokorkeus kerrassaan päätähuimaava. Koska Laura asuu ihan 5  minuutin (noin) kävelymatkan päässä luotani, päätettiin pitää hänen luonaan kisastudio Koko Suomi leipoo:sta! Pääsin sitten kokeilemaan uuniani ensimmäistä kertaa, kun olin taikinan saanut valmiiksi. 

Tässä on hyvin pitkälti pohjataikinan ainekset. Tuo fariinisokeri tulee päälliseen.

Tässä kaunis pinkki Moccamasterini taustalla. Niin, ja tietysti vatkausjutut tuossa etualalla.

Tässä taikina menossa kohta uuniin. 

Eilisessä Koko Suomi leipoo:ssa ei taaskaan mennyt niinkuin suunnittelin. Ylläri. Tässä resepti siihen mustikkapiirakkaan (joo, kyllä, jossa on sitä elintarvikeväriä ja joka oikeesti on kakku:D), jonka tein ohjelmassa: Ullan suussasulava mustikkapiirakka (Koko Suomi leipoo -resepti)

Mutta tässä se resepti, minkälainen se alunperin piti olla kilpailussa, ja jonka eilen leivoin mulle ja Lauralle. 

Ullan suussasulava mustikkapiirakka:

100 grammaa pirkka voita

2,5 dl vehnäjauhoja

3/4 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta 

1 dl pirkka kuohukermaa

Nypi kuivat aineet ripsakkaasti keskenään ja lisää sitten kerma. Älä sekoita liikaa. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja paista 200 C° noin 20 minuuttia uunin alatasolla. Anna jähtyä ja valmista täyte.

Täyte:

150 gr-200 gr ranskankermaa (riippuu purkista)

1 dl fariinisokeria

2 dl kermaa vaahdotettuna

2 tl vanilliinisokeria

Päälle paljon paljon mustikoita. Ainakin 4 dl. Ja sitten kiille (ohje myöhemmin alla)

Sekoita ranskankera ja fariinisokeri keskenään niin, että fariiisokeri sulaa ranskankermaan. Vispaa kerma ja vanilliinisokeri kovaksi vaahdoksi ja yhdistä nämä seokset varovasti keskenään. Kaada tämä jähtyneen piirakkapohjan päälle ja siihen sitten runsaasti tuoreita tai pakastemustikoita, mutta mielellään kotimaisia. Ja päälle kattilassa tehty kiille. Eli 2 dl vettä kiehautetaan, siihen lisätään 1 dl hyytelösokeria ja kiehautetaan uudelleen. Anna jähtyä pari miuuuttia ja kaada mustikoiden päälle. Tällainen PIIRAKKA minulle sitten eilen illalla tuli: 

Laura oli ostanut hieman kuplivaa illan jakson kunniaksi. Takana näkyy pässinsarvi.

Namn! Voi, miksi tämä ei voinut onnistua kilpailussa ja lähdin laittamaan sitä elintarvikeväriäkin mukaan. 

Tämä mustikkapiirakka on niin hyvää. Resepti on alkujaan setäni vaimolta, Annikilta, vuonna 2000. Juhlimme tuolloin heidän 20-vuotis hääpäivää ja Annikki oli leiponut tällaista ihanaa piirakkaa. Hieman tuunasin ja lopputulos on Ullan suussasulava mustikkapiirakka! Vaasassa asuessani ja opiskellessani leivoin sitä usein. Olin jo silloin Alkossa töissä opiskelujeni ohella ja leivoin tätä mustikkapiirakkaa joskus työkavereilleni. Eräs työkavereistani, Uma, ihastui siihen. 2 vuotta sitten Turkuun muutettuani hän laitti minulle s-postia ja kuulumisten ohessa hän kertoi kadottaneensa reseptin jonka jaoin hänelle. Uma, jos satut lukemaan tätä, niin sä tulet aina mieleen tästä piirakasta! :) Tai jos joku sieltä Prisman Alkosta Vaasassa lukee tätä, niin laittakaa Umalle terveisiä! Turussa asuessani leivoin tätä kanamuna-allergikko ystävälleni usein. 

Hei, mutta nyt on perjantai. Ja tapani mukaan olen jo suunnitellut illaksi mieluisaa tekemistä. Tapaan ystäväni Reettan tovin kuluttua kaupungilla. Mun isä sanoi, että nyt kun Helsinkiin muutan, niin elinkustannukset nousee, ja tokaisi lopuksi "ei kannata ehkä ihan joka viikonloppu lähtee bilettämään" :D. Ihana iskä! T: Ulla kohta 29 vee. ha ha. Silti tämän ensimmäisen työviikon kunniaksi olen kyllä lasillisen proseccoa ansainnut. 

Tämä postikortti tipahti eilen postiluukustani Vilhovuorenkujan kuudennen kerroksen kaksioon. Näissä tunnelmissa toivotan kaikille loisteliasta viikonvaihdetta!

 XXX