Ihana kevät-Turku ja Ambrosiankakku

Ambrosiakakku

Tänään on ollut kertakaikkiaan UPEA päivä ainakin Turussa! Tänään on torstai, ja heräsin aamulla siihen, kun kattoikkunastani paistoi aurinko jo kahdeksan jälkeen.  Joten päätin sen kunniaksi lähteä Arkenin biballe tekemään seminaarityöni korjauksia. Lila fillarini on talven jäljiltä vielä kellarissa joten kävelin. 

Täälä Portsassa kaikki alkavat herätä pikkuhiljaa talviunilta. Naapureitakin näkee enemmän ja ihmiset puhuvat enemmän, siis tuntemattomille small-talkia, joka on hyvin epäturkulaismaista. Mainoslehtienkin jakaja flirttaili mulle (!!).  Ihmiset menevät keväästä sekaisin, ja keskustelimme hyvän ystäväni Hennan kanssa näistä huomioista jo viime keväänä. Tulimme siihen tulokseen, että postinkantajat menevät eniten sekaisin, sillä he jopa viheltelevät ja iskevät silmää. Ehkä valoisilla aamuilla on suora yhteys heidän henkiseen hyvinvointiin.. No, Luoja tietää.

Hennan kanssa myös lounastimme tänään ulkona Arkenin terassilla ja suunnittelimme kesää. Ihanaa!  Jokilaivat ja roseeviini ja skumppa ja grillaaminen. Myöhemmin iltapäivällä kotimatkalla huomasin, että lempikahvilani (café Art) terassikalusteet oli kannettu ulos ja kaikki pöydät olivat täyttyneet onnellisista ihmisistä. Tintån terassilla nautittiin jo viiniä ja Blankon terassilla hörpittiin ölppää. Teatterisillalle oltiin taas tuotu narsisseja. Kevään edetessä Turun sanomissa ilmoitetaankin, milloin ohikulkijat saavat ottaa narsisseja mukaan ja viedä kotiin. 

Päätin leipoa keväisen päivän kunniaksi Ambrosiankakun. Ensimmäisen kerran maistoin tätä kakkua muistaakseni vuonna 1996 Parkanossa, kun Perälän Arja oli sitä leiponut. Äiti pyysi reseptiä, koska kakku oli isän mieleen.. Ja samalla reseptillä mennään. 

Sähkövatkaimen toinen vispilä oli kadonnut.. Kuka on täälä tiskannut viimeksi? Tiskasko Emma silloin, kun olitte yötä? Vatkain täyttää tänä vuonna muuten 10 vuotta! Sain sen  ylioppilaslahjaksi Laina-mummalta 2004. Kiitos mumma, tarpeeseen tuli! Kuten kuvasta näkyy, tila on hieman rajallinen, koska en voinut leipoa keittiön pöydällä...

...sillä se näytti tältä. Ja äiti, olet silti antanut hyvän kotikasvatuksen :).

Maisa-raukka luuli pääsevänsä osingoille :/. Eikös ole näppärä pikku vispilä? Ostin sen Tokiosta pari vuotta sitten. Mutta tässä valmis Ambrosiankakku: 

Myös tuon näpsäkän miniraastimen ostin Tokion kirkonkyliltä.

Arjan Ambrosiankakku:

300 gr voita

2,5 dl sokeria

4 onnellisen kanan munaa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl appelsiinimehua.

Voi ja sokeri vaahdoksi, sitten munat, lopuksi jauhot. Perus kuivakakkusetti siis.

Paistoin n. 35 min 180 C°.

Tämänhän voi tehdä myös erimallisiin kakkuformuihin. Nyt päätin tehdä pyöreään täytevuokaan, ja siksi paistoaikakin lyhyempi.

Kuorrutus:

Tomusokeria

Appelsiinista mehua

Raastettua kuorta (muista pestä!)

Kakun vien huomenna töihin maailman parhaimmille työkavereille! <3

Kuuntelen Belle&Sebastianin Boys are back in town. Sopii hyvin tähän päivään!